maanantai 4. toukokuuta 2015

Arki alkoi nukkumalla pommiin

Puhelimessa on arkiaamuihin ohjelmoitu herätys klo 5.20. Olen laskenut, että kun illalla laittaa vaatteet, harrastuskamat ja smoothien/eväät valmiiksi, olen noin kymmenessä minuutissa jo matkalla. Hyvä suunnitelma, jos sitä ei heti ensimmäisenä aamuna sössisi nukkumalla pommiin. Onneksi mistään isosta ohinukkumisesta ei ollut (tällä kertaa) kyse. Silmät räpsähtivät auki 5.37. En ollut yksinkertaisesti kuullut herätystä. Enkä sitä toista, kolmatta, neljättä...

Pääsin kuitenkin ripeästi matkaan, kiitos eilisillan valmisteluiden. Lenkkivaatteet päälle, smoothie jääkaapista messiin ja sitten ne kassit: pieni sininen Ikea-kassi, jossa on ratsastusvaatteet, kypärä ja kumisaappaat & ratsastussaappaat, työvaatekassi, suihkutarvike- ja pyyhekassi ja tietysti käsilaukku. Kun välimatkat ovat isot, suunnitelmallisuus auttaa. Qasun takakontti oli yllättävän täysi, kun asteen pakkasessa lähdin ajelemaan noin viidenkymmenen kilsan matkaa kohti työ- ja lenkkeilypaikkaa. 

Menoksi, hop!
Vihreää, sinistä vai keltaista reittiä? Vihreä taitaa olla kevään ja kesän väri.
Kuntopoluilla on useampiakin reittivaihtoehtoja. Keskimäinen, noin viiden kilsan lenkki tuntui sekä pituudeltaan että maastoltaan sopivalle aamureitille. Lyhyin on vain 2,5 kilsaa ja se on ehkä vähän liian lyhyt ja vastaavasti pisin, sininen lenkki on liian aikaa vievä kiertää ennen töihin menoa. Pyrkimys olisi kiertää kuntopolkua 1-3 aamuna viikossa. Plussana on se, että aamut ovat yleensä hyvin rauhallisia ja poluilla saa askeltaa omaan tahtiin ja omissa ajatuksissaan. Ainakaan tänä aamuna ei radalla ollut ruuhkaa. Näin etäältä yhden koiranulkoiluttajan ja yhden polkupyöräilijän. Salainen tavoite on, että loppukesästä osa matkasta (vaikkapa sitten vain loivat myötäleet) taittuisi jonkinmoisin juoksuaskelin.

Työpäivä oli ihanaa tohinaa. On kiva tehdä työtä, jossa viihtyy ja joka tarjoaa niitä itsensä ylittämisen paikkoja. Aamulla tosin sähläsin oikein kunnolla ulkotyöllisten asioiden parissa: ensiksi onnistuin avaamaan ison vissypullon niin, että työpisteen lattia ja työpöytä saivat kunnon suihkun. Ja sottamaanantai jatkui sillä, että kaadoin maitokahvit ryntäilleni. Joskus päättämättömyys on pelastus, emmin nimittäin pitkä- ja lyhythihaisen puseron välillä eilen ja pakkasin kaikelta varalta molemmat mukaan, joten sain nopeasti puhdasta päälle.

Töiden jälkeen suuntasin tallille. Tänään oli vierailevan valmentajan tunti. Vaikka oman tallin opetus on erittäin osaavaa ja vie ratsastajaa tavotteellisesti eteenpäin, ulkopuolinen näkee ratsastajan vähän eri silmin ja saattaa kiinnittää huomiota eri asioihin kuin se oma opettaja. Ja onhan toki jokaisella omat painotuksensa opetuksessa. Siksi pidän hyödyllisenä käydä aina välillä ratsastustunnilla itselle vieraalla tallilla. Joskus tulee hienoja ahaa-elämyksiä, kuten joulun aikaan Rovaniemen ratsastuskoulussa, jossa olin erittäin opettavaisella yksityistunnilla. Toisinaan taas opetuksellinen anti on niin ohutta että käynnistä ei jää muuta käteen kuin ratsastamisen ilo. 

Päivän ratsuni, taitava ja sydämellinen Prinssi, oli nauttinut kevätpäivästä tarhassaan piehtaroimalla oikein kunnolla. Intensiivisen harjauksen jälkeen hepo oli sen verran siistissä kunnossa, että sen kanssa kehtasi mennä kentälle.

Harjaa, harjaa ja harjaa vielä vähän.
Prinssi koko komeudessaan vappupäivänä
Vaikka valmennus ja tehtävät eivät tällä kertaa olleetkaan fyysisesti erityisen rasittavia, olin aivan puhki reilun tunnin ratsastamisen jälkeen. Omalla kohdallani keskityttiin aika pieniin, mutta sitäkin tärkeämpiin juttuihin. Liekö ankara keskittyminen sitten väsyttänyt. Valmennuksen jälkeen oli kiva kaikessa rauhassa hoitaa hevonen hiljenevällä tallipihalla. Ruuvailin lopuksi irti muutaman hokin Prinssin kengistä. Samalla tulin siihen tulokseen, että ei minusta ainakaan kengittäjäksi ole, se on rankkaa työtä.

Yhdeksän hokkia kivellä
Kun Prinssi oli hyvästelty ja iltakahvit juotu, lähdin ajelemaan mökille. Bongasin matkalta valko- ja sinivuokkoja, niitä täytyy käydä poimimassa viimeistään keskiviikkona kun ajan vuokkomättäiden ohi. Mökkipihassa oli vastassa upea lintujen konsertti ja peilityyni järvi. 

Nyt ilta on jo hämärtynyt, lätkämatsissa Suomi mättää maaleja Norjan häkkiin ja uni alkaa painaa silmiä kiinni. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin vetäydyn kirjan kanssa matkalle kohti höyhensaaria.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti