keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Liikunnan riemua vieraissa ja kotona

Vietin viime viikon ihanassa Madridissa. Vaikka kyseessä olikin työmatka, jäi jonkin verran myös vapaa-aikaa tutustua kaupunkiin. Olen käynyt Madridissa kahdesti aiemmin. Ensimmäinen kerta oli opiskeluaikoina ja siitähän on h-y-v-i-n kauan. Toinen kerta oli työreissu, pikainen parin päivän pyrähdys messuille kymmenisen vuotta sitten. Silloin ei ehtinyt juuri muuta kuin seisoa messuosastolla ja levätä hotellilla.

Tällä kertaa pakkasin mukaan lenkkarit, sillä hotelli oli sopivasti vain viiden minuutin kävelymatkan päässä suuresta Retiro-puistosta.

Vanhat palvelijat pääsivät reissuun
Lähdimme tiistaiaamuna hyvän ystävän kanssa kiertämään puistoa. Tuli jotenkin tosi sporttinen olo, kun seitsemän aikaan reippaana suuntasimme hotellilta kevyesti hölkäten kohti Retiroa. Siellä sitten hölköteltiin reilu tunti: me ja muut aamuvirkut madridilaiset. Tuntui ihmeelliselle, että vaikka oma juoksukunto on hyvin huono, jostain syystä Retirossa jaksoin pitää jalat liikkeessä. Ehkä se oli uutuudenviehätystä.

Lenkkimaisemissa ei ole kyllä valittamista. Tekojärvi, pieniä lintulammikoita, upeita kukkaistutuksia, puustoa, hiekkaväyliä ja polkujen yllä roikkuvia lehteviä plataaneja, poppeleita, palmuja, jopa mantelipuita.

Aamurauha puistossa
Musta joutsen oli kovasti herkkupaloja vailla
Ruusupuiston runsautta
Hotellilla oli ylimmässä kerroksessa suht hyvin varustettu kuntosali, jossa oli torstai- ja perjantaiaamuna vain yksi treenaaja: minä. Kokouspäivinä en ehtinyt aamulla lenkille, joten korvasin sen salilla käynnillä. Siellä oli hyvä luukuttaa Spotifystä täysillä omaa suomilistaa, josta sai hyvää tsemppiä harjoitteluun. Yksi kappale, joka jäi mukaan talven vesijumpista on Timo Kiiskisen versio Kirkan biisistä Tunnetko. En tiedä mikä siinä kappaleessa on, koska alkuperäisestä en tykännyt lainkaan, mutta tämä Kiiskisen versio imee johonkin ihme tilaan, jossa on hyvä lillua. Tällaiselle epämusikaalisellekin ihmiselle musiikki tarjoaa huimia kokemuksia.

Lauantai-ilta meni matkatessa mökkiä kohti. Sunnuntaina pääsinkin sitten viikon tauon jälkeen ratsastamaan ja kyllähän se tuntui hyvälle. Lempiheppa oli innokkaalla, jopa hieman vauhdikkaalla päällä, mutta se hänelle suotakoon. Saimme kuitenkin yhteispelin sujumaan ihan mukavasti ja oli jotenkin niin tuttua touhuta erilaisia koulutehtäviä. Taisinpa tehdä ensi kertaa elämässäni viisikaarisen uran laukassa vaihdoilla joka välissä. Ei täysin puhdas tehtävä, mutta tulipahan tehtyä.

Nam nam, vihreää mahan täydeltä ja makupaloiksi voikukkia
Maanantaiaamuna kello soi sitten vähän viiden jälkeen. Matka vei aamulenkille hienoihin maisemiin. Sauvojen kanssa viiden kilsan lenkkiin menee noin 50 minuuttia. Kuntopolun profiili on vaihteleva ja siinä on paljon nousuja harjun ympärillä. Tekee hyvää päästä puuskuttamaan. Jospa se aerobinen kunto siitä vähitellen kohenisi.

Suomalaista lenkkimaastoa
Tähän pisteeseen kun pääsee, on jo yli puolet lenkistä takana ja enää yksi pitkä nousu edessä
Maanantai-iltana oli valmennus, jossa tällä kertaa oli teemana puomit ja kavaletit. Treenasimme lähestymisiä, laskimme askeleita puomeille ja kavaleteille sekä harjoittelimme esteistuntaa. Tällä kertaa uskalsin oikeasti antaa hevosen edetä ja oma liikekin oli rennompaa. Siinä missä kaikki vähänkin hyppäämiseen liittyvä on aina ennen jännittänyt, nyt sitä tunnetta ei ollut. Ehkäpä asiat tälläkin saralla vähitellen loksahtelevat kohdilleen pala palalta, kun saa enemmän tuntumaa. Treenikaverina oli aina yhtä luotettava Prinssi.

Mulle ruokaa NYT!
Tiistaina kävin taas aamulla sauvomassa vitosen lenkin ja töiden jälkeen lähtin työkaverin kanssa iltarasteille. En ole suunnistanut kuin koulussa. Sekä kompassin käyttö että karttamerkit ja maastokartan luku olivat vähän hakusessa. Onneksi Jukolan viestejäkin juossut suunnistajamentorini oli kärsivällinen (ja ehkä välillä vähän kärsiväkin) neuvoessaan minua asia kerrallaan. Joitakin rastivälejä juoksimme, välillä meni lähes konttaukseksi, sillä maasto oli äärimmäisen haastava kallioineen ja jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Mukavaa oli, rastit löytyivät kahta lukuunottamatta ihan suoraan. Paria haimme muutaman kymmenen metriä sivusta, mutta nekin löytyivät kun otettiin pieni tarkistuspalaveri kartan ja kompassin kera.

Rasteja oli siellä sun täällä
Oli ehkä vähän turhan kunnianhimoista tällä kuntopohjalla käydä aamulla alle lenkki. Viimeisellä rastivälillä alkoi tuntua oikein kunnolla pakaralihaksessa ja pohkeissa. Olo oli hikinen ja todella fyysisesti uupunut, mutta innostunut. Ehdottomasti menen iltarasteille uudelleen, mutta sitä ennen opettelen kaikessa rauhassa kartan lukemista ja treenaan kompassin käyttöä. Nyt meni ihan liikaa aikaa siihen että tipuin jatkuvasti kartalta ja jouduin hakemaan sijaintini kerta toisensa jälkeen.

Aamulla en todellakaan lähtenyt aamulenkille vaan laitoin suosiolla kellon soittamaan tuntia myöhemmin. Töiden jälkeen otin pikku unoset ja puuhastelin pihamaalla hienossa säässä. Tuntui, että kroppa oli vielä aivan jumissa eilisen jäljiltä, joten tein palauttavan ja venyttävän joogaharjoituksen upean sään innoittamana laiturilla. Olen ladannut puhelimeen Gotta Joga -sovelluksen, josta voi valita kulloiseenkin tilanteeseen sopivan harjoituksen. Miellyttävä naisääni ohjaa harjoituksen asanasta toiseen ja jopa laulaa välillä. Loistava mökkivaihtoehto joogasalille.

Päijänne, lintujen laulu, kalojen hyppelyäänet ja ohjaajan lempeä ääni appsista - mökkijoogan elementit kasassa
Ooooohmmmm ja namaste.



maanantai 11. toukokuuta 2015

Verraton viikonloppu!

Miten voikin kahteen päivään mahtua niin paljon kaikkea hyvää ja kivaa? Lauantaina oli kauan odotetut tallikisat. Ennen kuin kesäratsastuskausi todenteolla käynnistyy leireineen, on kiva päästä ratsastamaan rata ja arvottamaan mitä oppia talven aikana on tarttunut mukaan.
Päädyin osallistumaan näiden kisojen koululuokkaan, helppo C -tasoiseen Tutustumisluokan kouluohjelma 2009:ään. Vaikka rata on näennäisesti suht helppo, siinä on monta mahdollisuutta kämmätä oikein kunnolla.
Aamulla oli sellainen pieni kisakutina vatsapohjassa, ei varsinaisesti jännitys, vaan enemmänkin odotus ja innostus tulevasta. Koska sää oli hieman epävakaa, laitoin suosiolla veden- ja hevosenkestävät vaatteet päälle ja pakkasin kisa-asun mukaan. Tarkoitushan on kuitenkin olla radalla suht siisti.

Housut, huppari, sukat... Kypärä ja kengät olivat jo kassissa, chapsit ostin kisoista
Kisafiilistä nostattamaan päätettiin tehdä mulle kisanuttura, ihan niin kuin oikeilla ratsastajilla oikeissa kisoissa. Ostin jokunen viikko sitten Horzen liikkeestä hiusverkon ja veljenvaimo sitten ansiokkaasti väänsi hiukset nutturalle. Kaikki talossa olevat 24 pinniä siihen saatiin uppoamaan, mutta nuttura pysyi kuin pysyikin paikoillaan koko päivän.

Nuttura paikoillaan. Poolokauluksenkin sai nostaa pystyyn, sen verran vilpoinen keli oli päivän aikana.
Varttia vaille kymmenen pakkasin autoon edellisiltana puffettiin leipomani piirakat ja tallikassin kaikkine tykötarpeineen. Ja eikun menoksi!

Tallikassi ja puffan piirakat kyydissä, nyt mennään!
Piirakoita oli kaksi, toinen puhtaasti kasvisversio ja toisessa lisäksi kinkkua. Piirakkapohja on siitä kiva, että siihen ei tule lainkaan voita tai margariinia, ainoastaan auringonkukka- tai vaikkapa oliiviöljyä rasvaksi. Reseptiä kun kyseltiin päivän aikana, niin tässäpä tämä. Alunperin olen bongannut piirakkapohjan reseptin vuosia sitten Pirkan reseptipankista. Pellilliseen tarvitaan

3 dl pikakaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 kananmunaa
3 dl (kylmää) vettä
3/4 dl öljyä
Sekoita kuvat aineet keskenään ja lisää sitten nesteet joukkoon. Taikinan tulee olla aika löysää, sillä kaurahiutaleet turpoavat paistamisen aikana.

Täytteeksi voi laittaa ihan mitä haluaa, olen käyttänyt pohjana 150 g juustoraastetta, 2 dl ruokakermaa, 2 kananmunaa ja mausteita oman maun mukaan. Kasvispiirakkaan laitoin lisäksi parsakaalia, punaista ja keltaista paprikaa ja fetajuustoa. Kinkkupiirakkaan pilkoin 200 g palvikinkkua, siis ihan sellaista HK:n leivän päälle laitettavaa ohutta kinkkua. Käytin suikaleet kuivalla pannulla, jotta niihin tulee vähän väriä ja rakenne kiinteytyy (en tykkää lötköstä kinkusta). Kinkun kaveriksi vihreää paprikaa ja kirsikkatomaatteja. Tykkään, että piirakoissa on paljon väriä, joten sekaan päätyy välillä myös punasipulia, maissia, kevätsipulia, juustohöylättyä kesäkurpitsaa ja mitä nyt kotona sattuu olemaan. Kun olet tehnyt sopivan täytteen, paista piirakkaa noin 20 minuuttia 225 asteessa.  

Niin, ne kisat... Menomatkalla ratsastin kouluradan mielessäni läpi ja mietin myös vähän miksi olin ilmoittautunut estekisaan. Olin torstaihin asti siinä uskossa, että kun kisakutsussa luki, että esteluokan korkeus on ristikko-60 cm, niin ratsastaja saa itse valita estekorkeuden. No eipä saanut, vaan estekorkeudet olivat ristikon ja maks. 60 cm:n välillä. Ja minä kun olin asennoitunut ratsastamaan hyvin matalia esitteitä. Oma track record esteiden osalta ei ole ihan paras mahdollinen: hyppykertoja ei ole kertynyt vielä läheskään niin paljoa, että olisi muodostunut jonkinmoista rutiinia tekemiseen. Joka kerta ollaan niin jännän äärellä että hirvittää vaikka samalla nautin hyppäämisestä ihan älyttömästi. On vaan tiedostettava oma tasonsa ja opeteltava asia kerrallaan.

Mietin tuossa ajomatkan aikana, että en ajattelekaan esterataa esteratana vaan yksittäisinä tehtävinä, ikään kuin olisin kouluradalla. Jokainen este on yksi piste, jonne pitää ratsastaa mahdollisimman hyvässä tempossa mahdollisimman hyvää tietä pitkin. Ennen estettä on tehtävä puolipidäte, noustava kevyeen istuntaan ja tultava alas satulaan nopeasti hypyn jälkeen ja jatkettava siitä mahdollisesti laukanvaihdon kautta kohti seuraavaa tehtävää. 

Onneksi tallilla oli niin kiirettä, ettei ehtinyt omaa suoritustaan juuri miettimään. Olin ensimmäisissä koululuokissa kirjurina ja auttelin siellä missä pystyin kunnes tuli oman koululuokan vuoro. Yritin ehtiä katsomaan myös muutaman radan, oli tosi hienoa nähdä miten tosissaan, mutta ei tosikkomaisesti, jokainen kisasi. Upeita suorituksia ja onnistumisen iloa kerta toisensa jälkeen. Aikuisena sitä osaa varmaan myös vähän paremmin käsitellä mahdolliset epäonnistumiset ja ottaa ne kehityskohteina. Yksi omia päämotivaattoreita koulukisoissa on se numeerinen ja kirjallinen palaute, jonka saa radasta oman ns. perstuntuman lisäksi. Näin näkee missä asioissa on edellisestä kisasta menty eteenpäin ja missä työstettävää on erityisesti. Ja kun tietää, että tuomarilinja pysyy samana (= ankarana), niin palaute on vertailukelpoista eri kisojen välillä.

Tulipa muuten ihan eri tuntuma ratsastamiseen noiden nahkachapsien ansioista
Koulurata meni ihan flow'ssa. Loppuvaiheessa kävi mielessä, että unohdin tehdä jonkun tehtävän välistä, kun olen jo tässä vaiheessa rataa menossa. Tavoite oli ratsastaa ehjä rata rennosti, omalla tasolla ja nauttia. Kaikki toteutuivat yli odotusten. Prinssi oli aivan ihana, rauhallinen ja korvat hörössä kuulolla. Se, että me oltiin loppujen lopuksi toiseksi paras ratsukko, tuli ihan puskista ja ylitti kaikki odotukset. Mutta tuntuuhan se hyvälle. Jotain oppia on talven aikana tarttunut mukaan ja siirtynyt ratsastamiseen 

Otos kisa-arvostelusta. Joukossa myös yksi vitonen ja 5.5, joten voin olla enemmän kuin tyytyväinen.
Sitä lamaannuttavaa kauhua ei sitten ikinä tullut esteradalla vaan pystyin hyvällä fiiliksellä ratsastamaan puhtaan radan ja kun koko ajan ajattelin noin viisi metriä eteenpäin seuraavaa tehtävää, niin tuo oma ajattelutapa pilkkoa esterata palasiin toimi suht hyvin. Kisakumppanina oli hienonhieno Wellu, vanha ystävä ratsastustaipaleen alkuvaiheilta. Kukapa olisi uskonut, että me päädytään jaetulle ekalle sijalle. En minä, tuskin opekaan.

Wellu suhtautui ruusukkeeseen huomattavasti tyynemmin kuin minä :)

Päivän saldo, ei voi olla kuin äärimmäisen tyytyväinen
Koska mökillä on paikalla myös mökin toinen omistaja, perillä odotti lämmin ruoka ja illemmalla vielä sauna. Kelpasi käydä nukkumaan onnellisena, kylläisenä ja puhtaana.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena - kuin tilauksesta päiväksi suunnitelluille pihahommille. Äitienpäivän kunniaksi salossa liehui laiskasti Suomen lippu. Oman pihan valkovuokot ovat juuri nyt parhaimmillaan. Ei kai "oikeampaa" ätiienpäiväkukkaa ole?

Oman pihan valkovuokot
Sunnuntaina laitoimme laiturin järveen. Meillä on sellainen ponttoneilla kelluva useampiosainen laituri, joka nostetaan aina syksyllä maalle. Tällaisen laiturin etu on se, että jäät eivät pääse sitä rikkomaan eikä se ole riippuvainen veden korkeudesta. Laituri on aina oikeassa paikassa oikealla korkeudella.

Jatkoin haravahommia ja siirryin sen jälkeen puhdistamaan etupihan isoja kukkapenkkejä talven jäljiltä. Tokihan nämä työt olisi voinut tehdä aikaisemminkin, mutta ei ole ollut oikein aikaa. 

Risuja, lehtiä, sammalta... Iso piha, isot rakot haravoinnista.
Kukkapenkissä möngersi mielenkiintoisen näköinen toukka. Sillä on aika hurjan näköiset silmät tai todennäköisestihän ne ovat jotkut hämäyspilkut. Toukka on noin pikkurillin mittainen ja -paksuinen. Mikähän siitä tulee isona?

Aika makean näköinen toukka
Toisessa penkissä sadepisarat olivat muodostaneet upeita helmiä lupiininlehtien keskiöön. Ihan kuin niissä olisi ollut timantteja.


Pihahommien lomassa seurasin pikkulintujen touhuja. Asunnon valinta on ilmeisen hankala myös muille kuin ihmisille. Kahden hyvin erilaisen, mutta lähekkäin olevan linnunpöntön luona kävi melkomoinen kuhina ja sirkutus, kun urokset tekivät ehdotuksia naaraalle. Vielä ei tullut ihan selväksi kumpaan pönttöön pariskunta asettui, mutta se selvinnee lähipäivinä.


lauantai 9. toukokuuta 2015

Arki asettuu aloilleen

Ensimmäinen mökkiviikko on takana ja pikkuhiljaa arkirutiinit ovat asettuneet kohdilleen. Täällähän niin moni asia on toisin kuin kaupunkiarjessa: työmatka on vähän vajaa 50 km per sivu mikä tarkoittaa ajallisesti noin 40 minuutin ajoa per suunta. Niin kaupunkilaisauto kuin onkin, Qasukin on löytänyt paikkansa pihapiiristä ja tuntuu viihtyvän hyvin sorateillä. Ehkä sopeutumista on auttanut myös se, että päivät se saa seistä renkaat turvallisesti työpaikan parkkisen asvalttia vasten...


Käyttövesi nostetaan järvestä ja lämmitetään saunan padassa, talousvesi haetaan lähteestä, puita roudataan saunalle ja talolle kaminan lämmittämiseen, tiskit pestään käsin jne. Muutenkin elämä täällä vaatii vähän suunnitelmallisuutta, sillä ihan jokaista asiaa ei lähdetä hakemaan kulman takaa lähikaupasta. Peruselintarvikkeet on siis aina oltava olemassa, sähkökatkojen varalle suunnitelmat, lompakossa vähän käteistä ja auton tankissa bensaa.

Luonnonlähteen vesi on vertaansa vailla
Saunan pata porisee
Tiskaaminen ei ole mun suosikkihommia, mutta näköala kompensoi tehtävän ikävät puolet
Koska työmatkat starttaavat jo ennen puoli kuutta, ei liikennettä juurikaan ole. Sitä vastoin luonto on tuolloin aktiivinen, joka aamu autosta näkyy kaikkea hienoa ja niitä näkyjä jaan myös tässä blogissani. Lintuja näkyy paljon, niiden tunnistamisessa auttaa onneksi google. Torstaiaamuna osuttiin naarasmetson kanssa yhtä aikaa mökkitielle. Eikä meillä kummallakaan ollut kiire mihinkään.

Naarasmetso tassutteli tiellä 
Valkovuokkoja poimiessa osuin kukkivan näsiän kohdalle
Matkan varrelle osuu monta hienoa latoa
Tällä viikolla olen käynyt ahkerasti aamulla lenkillä ennen töihin menoa ja yhtenä aamuna vesijumpassa. Kun takana on reilun kuukauden tauko aktiiviliikunnassa, huomaa kuinka keho janoaa tekemistä. Ratsastaminen yksin ei riitä pitämään kunnossa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä monipuolisemman treenin tarpeessa kroppa tulee olemaan. Tunnin sauvalenkit palvelevat aerobista tarvetta ihan hyvin, mutta sen lisäksi tarvitsee lihaskuntoa ja -huoltoa. Onneksi täällä salien ulottumattomissa on apuna iPhonen sovellusmaailma, josta olen löytänyt mainioita ilmaisia treenejä. Sen kun vetää trikoot päälle, napsauttaa apsin käyntiin ja alkaa treenata. Joku kertoo siellä koko ajan mitä tehdään ja milloin on aika vaihtaa liikettä. Treenata voi missä vaan, milloin vaan. Tarkoitus on siirtyä ulkojoogaan ja -jumppiin heti kun sää vähän lämpenee. Saunan terassi on kuin tehty tätä tarkoitusta varten. Tai laituri. 

Mun Heiaheia-banneri torstailta
Minua motivoi myös se, että kirjaan tehdyt harjoitukset ylös. Löysin muutama vuosi sitten HeiaHeia-nimisen sovelluksen, johon on tosi nopea ja kätevä kirjata omat liikuntasuorituksensa. Sopii niin aktiiviharrastajalle kuin tällaiselle taviskuntoilijallekin. Treenin voi kirjata hyvinkin yksityiskohtaisesti, jos niin haluaa. Ja jotta sosiaalinen aspekti täyttyisi, täälläkin on mahdollista verkottua kavereiden kanssa, kannustaa ikoinein ja kommentein suorituksia. Oma HeiaHeian käyttö menee vähän aalloissa. Tämän vuoden alusta olen kirjannut treenit suht kurinalaisesti ja tiedän esim. että olen ratsastanut tänä vuonna 54 kertaa. 

Hyvän treenin jälkeen on kiva ottaa heppaselfie eli horzie
HeiaHeiassa on tosi laaja lajivalikoima, mukana myös paljon ei-niin-perinteisiä urheilulajeja kuten haravoini, siivous, marjanpoiminta, sienestys... Jokainen saa valita mitä liikunnaksi mieltää ja mitä kirjaa ylös. Suosittelen tutustumaan, HeiaHeia on ilmainen ja suomalaisten kehittämä. Jos innostuit, pyydä HeiaHeia-kaveriksi, niin tsempataan toisiamme!

Minulle sopii hypätä suoraan sängystä matkaan ja lenkille. Niinpä nappaan mukaan täysin epätieteellisesti koostetun smoothien palautusjuomaksi ja aamiaiseksi. Perusta smoothiessa on rasvaton jugurtti, maito ja rahka, joilla varmistan edes jonkinlaisen päivittäisen kalsium-annoksen sekä pakastemarjat (itse poimitut tietysti). Lisäksi mukaan menee satunnaisesti pähkinöitä, manteleita, leseitä, erilaisia siemeniä, hedelmiä, pakastettua sokeritonta omenasosestta jne. Perjantainsmoothiessa oli höysteenä vihreitä karviaisia ja avokadoa sekä lesesekoitusta. Ihanan hempeän värinen ja lempeän makuinen.

Aamuherkku purkissa



tiistai 5. toukokuuta 2015

Eläimellistä menoa

Qasu starttasi pihasta kaksikymmentä yli viisi hienoon kevätaamuun. Ensimmäinen etappi oli uimahalli ja tiistaiaamuinen vesijumppa, kuten niin monena muunakin varhaisena tiistaiaamuna. Ainoa erotus oli se, että nyt matkaa oli liki seitsemänkymmentä kilometriä, joten aikaakin piti varata vähän enemmän.

Vesijumppaahan pidetään, osittain syystäkin, vähän sellaisena ylipainoisten keski-ikäisten ja ikääntyvien kivana pikku touhuiluna juttelun lomassa. Omalla kohdalla vesijumppa on täysipainoinen treeni, jonka vedän aina täysillä. Se, mitä saa jumpasta irti riippuu osittain ohjaajasta, mutta kyllähän sitä jokainen itse päättää millaisen treenin ja millä tasolla kulloinkin tekee. Lisätehoja jumppaan tulee erilaisilla lisävälineillä, jotka lisäävät veden vastusta. Kävin talvella pari kertaa
matalan veden cross fitissä, joka oli kyllä kuormittavaa sekin, mutta ihan samat sykkeet ja saman täydellisen lötköpötköolon saan tavisvesijumpastakin. Suosittelen kokeilemaan pari kertaa, jos vesijumppa ei ole vielä tuttua.

Tiellä ei ollut juurikaan muuta liikennettä kuin pupuja, joita oli pakko pysähtyä kuvaamaan, kun ne niin iloisesti temmelsivät auton ympärillä.




Olen tuonut työpisteeseen pari orkideaa, joissa oli jäljellä vain lehdet. Hybridithän harvemmin kukkivat uudelleen, mutta alkuvuodesta huomasin ilokseni, että vanaan on ilmestynyt jotain vihreää, jonka hyvällä tahdolla ja loputtomalla optimismillä saattoi tulkita nupuiksi. Ja niinhän siinä kävi, että pääsiäispyhien aikana ensimmäinen kukka aukesi ja nyt orkidea on tosi komea. Toivottavasti toinenkin kukka järjestää samanlaisen yllätyksen.

Orkideat ja välipalat sulassa sovussa
Töistä jatkoin tallille, tänään treenattiin kouluratsastusrataa lauantain kisoihin. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, mutta yksityiskohdissa riittää hiomista. Jostain syystä tekemisestä puuttui suurin rentous ja se heijastuu tietysti hevosen liikeeseen. Täytyy tehdä paljon kehonhuoltoa ja joogaa seuraavat päivät, jotta saa kireyksiä purettua kropasta. Oman tekemisen lomassa oli kiva katsoa heppatyttökavereiden hienoja suorituksia, upeita ratoja on tiedossa lauantaina.

Kotimatkalla pysähdyin vielä poimimaan sini- ja valkovuokkoja. Luonnonkukat ovat niin ihania ja on kiva seurata ajan kulkua ja kesän etenemistä kulloinkin kukkivien kasvien kautta.

Valko- ja sinivuokot somistavat olohuoneen pöytää

maanantai 4. toukokuuta 2015

Arki alkoi nukkumalla pommiin

Puhelimessa on arkiaamuihin ohjelmoitu herätys klo 5.20. Olen laskenut, että kun illalla laittaa vaatteet, harrastuskamat ja smoothien/eväät valmiiksi, olen noin kymmenessä minuutissa jo matkalla. Hyvä suunnitelma, jos sitä ei heti ensimmäisenä aamuna sössisi nukkumalla pommiin. Onneksi mistään isosta ohinukkumisesta ei ollut (tällä kertaa) kyse. Silmät räpsähtivät auki 5.37. En ollut yksinkertaisesti kuullut herätystä. Enkä sitä toista, kolmatta, neljättä...

Pääsin kuitenkin ripeästi matkaan, kiitos eilisillan valmisteluiden. Lenkkivaatteet päälle, smoothie jääkaapista messiin ja sitten ne kassit: pieni sininen Ikea-kassi, jossa on ratsastusvaatteet, kypärä ja kumisaappaat & ratsastussaappaat, työvaatekassi, suihkutarvike- ja pyyhekassi ja tietysti käsilaukku. Kun välimatkat ovat isot, suunnitelmallisuus auttaa. Qasun takakontti oli yllättävän täysi, kun asteen pakkasessa lähdin ajelemaan noin viidenkymmenen kilsan matkaa kohti työ- ja lenkkeilypaikkaa. 

Menoksi, hop!
Vihreää, sinistä vai keltaista reittiä? Vihreä taitaa olla kevään ja kesän väri.
Kuntopoluilla on useampiakin reittivaihtoehtoja. Keskimäinen, noin viiden kilsan lenkki tuntui sekä pituudeltaan että maastoltaan sopivalle aamureitille. Lyhyin on vain 2,5 kilsaa ja se on ehkä vähän liian lyhyt ja vastaavasti pisin, sininen lenkki on liian aikaa vievä kiertää ennen töihin menoa. Pyrkimys olisi kiertää kuntopolkua 1-3 aamuna viikossa. Plussana on se, että aamut ovat yleensä hyvin rauhallisia ja poluilla saa askeltaa omaan tahtiin ja omissa ajatuksissaan. Ainakaan tänä aamuna ei radalla ollut ruuhkaa. Näin etäältä yhden koiranulkoiluttajan ja yhden polkupyöräilijän. Salainen tavoite on, että loppukesästä osa matkasta (vaikkapa sitten vain loivat myötäleet) taittuisi jonkinmoisin juoksuaskelin.

Työpäivä oli ihanaa tohinaa. On kiva tehdä työtä, jossa viihtyy ja joka tarjoaa niitä itsensä ylittämisen paikkoja. Aamulla tosin sähläsin oikein kunnolla ulkotyöllisten asioiden parissa: ensiksi onnistuin avaamaan ison vissypullon niin, että työpisteen lattia ja työpöytä saivat kunnon suihkun. Ja sottamaanantai jatkui sillä, että kaadoin maitokahvit ryntäilleni. Joskus päättämättömyys on pelastus, emmin nimittäin pitkä- ja lyhythihaisen puseron välillä eilen ja pakkasin kaikelta varalta molemmat mukaan, joten sain nopeasti puhdasta päälle.

Töiden jälkeen suuntasin tallille. Tänään oli vierailevan valmentajan tunti. Vaikka oman tallin opetus on erittäin osaavaa ja vie ratsastajaa tavotteellisesti eteenpäin, ulkopuolinen näkee ratsastajan vähän eri silmin ja saattaa kiinnittää huomiota eri asioihin kuin se oma opettaja. Ja onhan toki jokaisella omat painotuksensa opetuksessa. Siksi pidän hyödyllisenä käydä aina välillä ratsastustunnilla itselle vieraalla tallilla. Joskus tulee hienoja ahaa-elämyksiä, kuten joulun aikaan Rovaniemen ratsastuskoulussa, jossa olin erittäin opettavaisella yksityistunnilla. Toisinaan taas opetuksellinen anti on niin ohutta että käynnistä ei jää muuta käteen kuin ratsastamisen ilo. 

Päivän ratsuni, taitava ja sydämellinen Prinssi, oli nauttinut kevätpäivästä tarhassaan piehtaroimalla oikein kunnolla. Intensiivisen harjauksen jälkeen hepo oli sen verran siistissä kunnossa, että sen kanssa kehtasi mennä kentälle.

Harjaa, harjaa ja harjaa vielä vähän.
Prinssi koko komeudessaan vappupäivänä
Vaikka valmennus ja tehtävät eivät tällä kertaa olleetkaan fyysisesti erityisen rasittavia, olin aivan puhki reilun tunnin ratsastamisen jälkeen. Omalla kohdallani keskityttiin aika pieniin, mutta sitäkin tärkeämpiin juttuihin. Liekö ankara keskittyminen sitten väsyttänyt. Valmennuksen jälkeen oli kiva kaikessa rauhassa hoitaa hevonen hiljenevällä tallipihalla. Ruuvailin lopuksi irti muutaman hokin Prinssin kengistä. Samalla tulin siihen tulokseen, että ei minusta ainakaan kengittäjäksi ole, se on rankkaa työtä.

Yhdeksän hokkia kivellä
Kun Prinssi oli hyvästelty ja iltakahvit juotu, lähdin ajelemaan mökille. Bongasin matkalta valko- ja sinivuokkoja, niitä täytyy käydä poimimassa viimeistään keskiviikkona kun ajan vuokkomättäiden ohi. Mökkipihassa oli vastassa upea lintujen konsertti ja peilityyni järvi. 

Nyt ilta on jo hämärtynyt, lätkämatsissa Suomi mättää maaleja Norjan häkkiin ja uni alkaa painaa silmiä kiinni. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin vetäydyn kirjan kanssa matkalle kohti höyhensaaria.


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Muutosten vuosi



Kuluneen vuoden aikana postilaatikosta on pudonnut eteisen matolle useampi osoitteenmuutoskortti. Kaveripiirissä on muutettu ulkomaille, palattu vanhoille kotikonnuille ja lyöty hynttyyt yhteen rakkauden kanssa. Myös työelämässä on hyrrä pyörähtänyt yhden jos toisenkin kohdalla. On vapaaehtoisesti työpaikkaa vaihtaneita, epävarmuudessa kiikkuvia lomautettuja ja irtisanottuja. Aina muutos ei ole vapaaehtoinen, mutta harvoin se loppujen lopuksi on pahasta.

Omalla kohdallani lähtö tähän kesäkauteen on aivan erilainen kuin vuosi sitten. Silloin tiesin, että työpaikka on lähdössä alta, uudesta työstä ei ollut aktiivisesta hakemisesta huolimatta tietoa. Kun tekeminen ja touhu iltayöstä hiljeni, ajatukset karkasivat laskemaan euroja, ansiosidonnaisia, asuntolainan lyhennyksiä ja elämän peruskuluja. Yhtälö ei oikein missään vaiheessa täsmännyt eikä hienosta kesästä pystynyt täysin nauttimaan. Olisinpa tiennyt sen minkä tiedän nyt: ehdin olla työttömänä yhden päivän ja sain menetettyä paremman työpaikan ja haasteellisemman tehtävän. Näin jälkikäteen ajateltuna tällä kokemuksella oli suuressa kuvassa iso merkitys. Se avasi silmiä hyvin monen asian suhteen ja kasvatti ihmisenä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ehkä tärkeimpänä on se, että ilo ja tietty turvallisuus palasi elämään. Kun perusasiat asettuvat paikoilleen, on helppo olla ja nauttia.

Paitsi että ammatillinen identiteetti on kohonnut huimasti, niin muutos on tullut myös arkeen ja habitukseen. Olen a) alkanut pitää hameita ja mekkoja b) meikkaamaan joka päivä töihin c) kopsuttelemaan korkokengissä ja d) hankkinut kynsilakkoja. Joo-o, ei mitään perustavaroita minun vaatekaapissani eikä kylppärin hyllyllä.

Illan alkajaiseksi kaivelin päivän pihatöissä kertyneet mullat kynsien alta ja viilailin lohjenneet kynnet suht tasaisiksi. Kynnet saivat pintaansa harmaan lakan. En oikein tiedä tykkäänkö tästä uudesta lakasta vai en, kun siinä on niin paljon väriä. Tähän asti olen pidättäytynyt nudeissa ja hyvin vaaleanpunaisissa sävyissä, mutta katsotaan miten noi kynnet käytännössä hyppivät silmille.
Panostin hankkimalla jopa kynsilakan kuivaussprayn...
Ihan ensimmäisiä meikkikokemuksia on nuoruudesta se, kun sain äidin luvalla yhdessä kavereiden kanssa tilata ripsiväriä ja huulikiiltoa Yves Rocherin kuvastosta. Samaan pakettiin laitettiin myös ihania tuoksuvia shampoita ja hoitoaineita. Voi sitä onnenpäivää kun paketti tuli postiin ja pääsi ottamaan käyttöön omppushampoon ja ripsarin. Kävelin viikolla ihan sattumoisin paikallisen Yves Rocher -myymälän ohi ja huomasin, että siellä on loppuunmyynti. Liike lopettaa ja kaikki tuotteet olivat -50%. En tiedä mikä on tuotteiden laatu tänä päivänä, kun en ole niitä kolmeenkymmeneen vuoteen käyttänyt, mutta ostin yhtä sun toista täydennystä meikkipussiin.

Vähän reilulla kolmellakympillä sain neljän luomivärin paletin, puuterin, meikkivoiteen, korjausvoiteen ja kynsilakan. 

Päivä on mennyt pihatöissä: lehtikasat ovat saaneet kyytiä yläpihalta ja kuivuneet puiden oksat ovat kohdanneet oksasakset ja sahan. Meillä on pihassa neljä isoa tammea ja niistä tulee haravoitavaa kottikärryllinen jos toinenkin. Tammi pudottaa lehtensä niin myöhään, että syksyn harvoinneista ei pahemmin ole hyötyä. Viime syksynä tammissa oli myös paljon terhoja. Ne ovat mitä ilmeisemmin menneet parempiin suihin, kun puiden alla oli tyhjiä kantoja.

Olisipa kiva jos tammenlehdet lentäisivät suoraan lehtikompostiin. Voisikohan ne opettaa?

Olen tässä iltapuhteena pakkaillut kasseja huomista varten. Aamulla ajan työpaikan lähellä olevalle kuntopolulle ja käyn lenkillä. Lenkkivaatteet odottavat tuolilla aamua. Yhdessä kassissa on suihku- ja meikkijutut, jotta pääsen pesemään hiet pois työpaikan pukuhuoneessa, toisessa työvaatteet ja kolmannessa tallikamppeet, kun menen huomenna suoraan töistä valmennukseen. Varsinaista kassialman elämää tämä on, mutta niin mieluisaa.

Nyt vielä pienet iltajoogat ja rauhoittuminen ennen illan lätkämatsia. Ihan en taida peliä loppuun katsoa, herätys on aamulla 5.20. Täytyy toivoa, että Tanska ei pääse Leijonia yllättämään.

Ehtiiköhän ilta tänään hämärtyä ennen kuin uni tulee?









lauantai 2. toukokuuta 2015

Päivistä sekaisin

Aamun ensimmäinen homma oli sytyttää kaminaan tulet. Vaikka sähkölämmitys onkin joka huoneessa, puukaminan tuottama lämpö on jotenkin lempeämpää ja parempaa. Tuskinpa tästä mitään tieteellistä todistetta on, mutta fiilis on tässäkin asiassa tärkein.

Siellä ne oman tontin puut tuottavat lämpöä viileään aamuun.
Samaan tahtiin kun unihiekat karisivat silmistä tajuntaan hiipi myös tietoisuus siitä, että tänään on lauantai. Ei sunnuntai, niin kuin jo yhden vapaapäivän viettäneenä luulin. Iloitsin siitä, että edessä on kokonainen päivä tehdä ulkohommia. Sitten korviin kantautui ikkunoihin osuvan sateen rummutus ja pihahommista jäi käteen vain hyvä suunnitelma.

Koska eilen oli liputuspäivä, siirtyi isännänviirin hissaus salkoon tälle aamulle. Siinä se nyt on, märkä ja laiskasti tyynessä roikkuva merkki siitä, että talo on taas asuttu.

Aitan kaiteet odottavat kesäkukka-astioita ja kasvulaatikot siemeniä.
Haravointi vaihtui siis risujen keräämiseen. Pihapiirissä on tosi paljon puita ja puolen vuoden myrskyt ja tuulet ovat lennättäneet oksan ja risun jos toisenkin pitkin tonttia. Näiden oksien kohtalo sinetöityy tuonnempana oksasilppurissa, sillä niiden elämänkaari on huolella suunniteltu. Oksasilppu päätyy uudelle marjamaalle eli paikkaan, jossa asuu musta- ja viherherukkapensaita, karviaisia ja puutarhavadelmia. Lisäksi olen suunnitellut sinne pientä mansikkamaata. Marjamaalla viihtyy harmittavasti hyvin sitkeä elämänlankaköynnös, joka on tarkoitus tukahduttaa paksun kuorikekerroksen alle. 

Mun ihana unikkosadetakki on löytö vuosien takaa Marimekon kanta-asiakasillasta ja Crocsin mahtavan pehmeät kumpparit ovat suht tuore täsmähankinta.
Meidän mökki on yksityistien varrella ja aina välillä olen käynyt tiehoitokunnan kokouksissa, jos ei ole ollut pihatyökeli tai muuten jotain tähdellisempää tekemistä. Osakaskuntaan kuuluu reilut seitsemänkymmnetä taloutta tai palstaa, mutta pöydän äärellä istuivat vain ns. virkansa puolesta olevat eli hoitokuntaan kuuluvat ja me neljä "vapaaehtoista". No, saipa hyvät päiväkahvit ja tuli nähtyä muutamia tuttuja. Vaikka miten yritin väistellä luottamustoimia, olen nyt varatoiminnantarkastaja. Se lienee tehtävänä sellainen, johon voi suht huoletta nimetä ihmisen, joka piirtelee kokouksen aikana kokouskutsun kulmaan ne pakolliset kukat ja suttaa O-kirjaimien keskustat...

Ei ihan sesonginmukaista lukemista, mutta on hyvä varautua tulevaan...

Talven aikana kaappiin on kasaantunut varmaan metrin korkuinen pino lukemattomia lehtiä, jotka on nyt siirretty kesäkotiin. Käsivarret venyivät varmaan pari senttiä, kun niitä roudailin, mutta jospa kesällä olisi paremmin aikaa lueskella. Onneksi joukossa ei ole naistenlehtiä, joiden esittelemät trendit ovat usein ehtineet vanheta jo ennen kuin seuraava numero on pompahtanut painosta ulos. Sekalainen valikoima sisustus- ja lifestylelehtiä, Golf- ja Hippos-lehtiä odottaa siis lukijaansa. Ja kyllä, noista tänään luetuista joululehdistä tarttui mukaan pari ideaa ensi joulua ajatellen. 

Talven aikana olen innostunut joogasta, lähinnä rauhallisesta venyttävästä yin-joogasta sekä ihan perus hatha-joogasta. Vaikka joogasalin ja kuntokeskuksen jäsenyydet ovat tauolla mökkikuukausien ajan, on tarkoitus huoltaa kehoa säännöllisesti omatoimisesti. Onneksi tähänkin löytyy apua iPhonen appseista. Bongasin sellaisen ilmaisen sovelluksen, jolla voi valita eri mittaisia ja -tasoisia joogaharjoituksia. Ja mikä hienointa, siellä on erikseen aamu-, päivä- ja iltasarjat. Toiveessa on tehdä treenit pääasiassa saunan terassilla tai laiturilla, luonnon helmassa aina säiden salliessa. Tänään mennään kuitenkin sisätiloissa joulupukin tuomalla joogamatolla.

Mun kaveri seuraavat 35 minuuttia
Joogan jälkeen selailen vielä käsityöohjeita ja sen jälkeen sukellan lankalaatikoiden syövereihin. Hakusessa olisi joku innostava neuleprojekti. Puikot ovat talven aikana olleet aikalailla levossa, nyt inspiraatio alkaa taas nostaa päätään.