keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Liikunnan riemua vieraissa ja kotona

Vietin viime viikon ihanassa Madridissa. Vaikka kyseessä olikin työmatka, jäi jonkin verran myös vapaa-aikaa tutustua kaupunkiin. Olen käynyt Madridissa kahdesti aiemmin. Ensimmäinen kerta oli opiskeluaikoina ja siitähän on h-y-v-i-n kauan. Toinen kerta oli työreissu, pikainen parin päivän pyrähdys messuille kymmenisen vuotta sitten. Silloin ei ehtinyt juuri muuta kuin seisoa messuosastolla ja levätä hotellilla.

Tällä kertaa pakkasin mukaan lenkkarit, sillä hotelli oli sopivasti vain viiden minuutin kävelymatkan päässä suuresta Retiro-puistosta.

Vanhat palvelijat pääsivät reissuun
Lähdimme tiistaiaamuna hyvän ystävän kanssa kiertämään puistoa. Tuli jotenkin tosi sporttinen olo, kun seitsemän aikaan reippaana suuntasimme hotellilta kevyesti hölkäten kohti Retiroa. Siellä sitten hölköteltiin reilu tunti: me ja muut aamuvirkut madridilaiset. Tuntui ihmeelliselle, että vaikka oma juoksukunto on hyvin huono, jostain syystä Retirossa jaksoin pitää jalat liikkeessä. Ehkä se oli uutuudenviehätystä.

Lenkkimaisemissa ei ole kyllä valittamista. Tekojärvi, pieniä lintulammikoita, upeita kukkaistutuksia, puustoa, hiekkaväyliä ja polkujen yllä roikkuvia lehteviä plataaneja, poppeleita, palmuja, jopa mantelipuita.

Aamurauha puistossa
Musta joutsen oli kovasti herkkupaloja vailla
Ruusupuiston runsautta
Hotellilla oli ylimmässä kerroksessa suht hyvin varustettu kuntosali, jossa oli torstai- ja perjantaiaamuna vain yksi treenaaja: minä. Kokouspäivinä en ehtinyt aamulla lenkille, joten korvasin sen salilla käynnillä. Siellä oli hyvä luukuttaa Spotifystä täysillä omaa suomilistaa, josta sai hyvää tsemppiä harjoitteluun. Yksi kappale, joka jäi mukaan talven vesijumpista on Timo Kiiskisen versio Kirkan biisistä Tunnetko. En tiedä mikä siinä kappaleessa on, koska alkuperäisestä en tykännyt lainkaan, mutta tämä Kiiskisen versio imee johonkin ihme tilaan, jossa on hyvä lillua. Tällaiselle epämusikaalisellekin ihmiselle musiikki tarjoaa huimia kokemuksia.

Lauantai-ilta meni matkatessa mökkiä kohti. Sunnuntaina pääsinkin sitten viikon tauon jälkeen ratsastamaan ja kyllähän se tuntui hyvälle. Lempiheppa oli innokkaalla, jopa hieman vauhdikkaalla päällä, mutta se hänelle suotakoon. Saimme kuitenkin yhteispelin sujumaan ihan mukavasti ja oli jotenkin niin tuttua touhuta erilaisia koulutehtäviä. Taisinpa tehdä ensi kertaa elämässäni viisikaarisen uran laukassa vaihdoilla joka välissä. Ei täysin puhdas tehtävä, mutta tulipahan tehtyä.

Nam nam, vihreää mahan täydeltä ja makupaloiksi voikukkia
Maanantaiaamuna kello soi sitten vähän viiden jälkeen. Matka vei aamulenkille hienoihin maisemiin. Sauvojen kanssa viiden kilsan lenkkiin menee noin 50 minuuttia. Kuntopolun profiili on vaihteleva ja siinä on paljon nousuja harjun ympärillä. Tekee hyvää päästä puuskuttamaan. Jospa se aerobinen kunto siitä vähitellen kohenisi.

Suomalaista lenkkimaastoa
Tähän pisteeseen kun pääsee, on jo yli puolet lenkistä takana ja enää yksi pitkä nousu edessä
Maanantai-iltana oli valmennus, jossa tällä kertaa oli teemana puomit ja kavaletit. Treenasimme lähestymisiä, laskimme askeleita puomeille ja kavaleteille sekä harjoittelimme esteistuntaa. Tällä kertaa uskalsin oikeasti antaa hevosen edetä ja oma liikekin oli rennompaa. Siinä missä kaikki vähänkin hyppäämiseen liittyvä on aina ennen jännittänyt, nyt sitä tunnetta ei ollut. Ehkäpä asiat tälläkin saralla vähitellen loksahtelevat kohdilleen pala palalta, kun saa enemmän tuntumaa. Treenikaverina oli aina yhtä luotettava Prinssi.

Mulle ruokaa NYT!
Tiistaina kävin taas aamulla sauvomassa vitosen lenkin ja töiden jälkeen lähtin työkaverin kanssa iltarasteille. En ole suunnistanut kuin koulussa. Sekä kompassin käyttö että karttamerkit ja maastokartan luku olivat vähän hakusessa. Onneksi Jukolan viestejäkin juossut suunnistajamentorini oli kärsivällinen (ja ehkä välillä vähän kärsiväkin) neuvoessaan minua asia kerrallaan. Joitakin rastivälejä juoksimme, välillä meni lähes konttaukseksi, sillä maasto oli äärimmäisen haastava kallioineen ja jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Mukavaa oli, rastit löytyivät kahta lukuunottamatta ihan suoraan. Paria haimme muutaman kymmenen metriä sivusta, mutta nekin löytyivät kun otettiin pieni tarkistuspalaveri kartan ja kompassin kera.

Rasteja oli siellä sun täällä
Oli ehkä vähän turhan kunnianhimoista tällä kuntopohjalla käydä aamulla alle lenkki. Viimeisellä rastivälillä alkoi tuntua oikein kunnolla pakaralihaksessa ja pohkeissa. Olo oli hikinen ja todella fyysisesti uupunut, mutta innostunut. Ehdottomasti menen iltarasteille uudelleen, mutta sitä ennen opettelen kaikessa rauhassa kartan lukemista ja treenaan kompassin käyttöä. Nyt meni ihan liikaa aikaa siihen että tipuin jatkuvasti kartalta ja jouduin hakemaan sijaintini kerta toisensa jälkeen.

Aamulla en todellakaan lähtenyt aamulenkille vaan laitoin suosiolla kellon soittamaan tuntia myöhemmin. Töiden jälkeen otin pikku unoset ja puuhastelin pihamaalla hienossa säässä. Tuntui, että kroppa oli vielä aivan jumissa eilisen jäljiltä, joten tein palauttavan ja venyttävän joogaharjoituksen upean sään innoittamana laiturilla. Olen ladannut puhelimeen Gotta Joga -sovelluksen, josta voi valita kulloiseenkin tilanteeseen sopivan harjoituksen. Miellyttävä naisääni ohjaa harjoituksen asanasta toiseen ja jopa laulaa välillä. Loistava mökkivaihtoehto joogasalille.

Päijänne, lintujen laulu, kalojen hyppelyäänet ja ohjaajan lempeä ääni appsista - mökkijoogan elementit kasassa
Ooooohmmmm ja namaste.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti