Vesijumppaahan pidetään, osittain syystäkin, vähän sellaisena ylipainoisten keski-ikäisten ja ikääntyvien kivana pikku touhuiluna juttelun lomassa. Omalla kohdalla vesijumppa on täysipainoinen treeni, jonka vedän aina täysillä. Se, mitä saa jumpasta irti riippuu osittain ohjaajasta, mutta kyllähän sitä jokainen itse päättää millaisen treenin ja millä tasolla kulloinkin tekee. Lisätehoja jumppaan tulee erilaisilla lisävälineillä, jotka lisäävät veden vastusta. Kävin talvella pari kertaa
matalan veden cross fitissä, joka oli kyllä kuormittavaa sekin, mutta ihan samat sykkeet ja saman täydellisen lötköpötköolon saan tavisvesijumpastakin. Suosittelen kokeilemaan pari kertaa, jos vesijumppa ei ole vielä tuttua.
Tiellä ei ollut juurikaan muuta liikennettä kuin pupuja, joita oli pakko pysähtyä kuvaamaan, kun ne niin iloisesti temmelsivät auton ympärillä.
Olen tuonut työpisteeseen pari orkideaa, joissa oli jäljellä vain lehdet. Hybridithän harvemmin kukkivat uudelleen, mutta alkuvuodesta huomasin ilokseni, että vanaan on ilmestynyt jotain vihreää, jonka hyvällä tahdolla ja loputtomalla optimismillä saattoi tulkita nupuiksi. Ja niinhän siinä kävi, että pääsiäispyhien aikana ensimmäinen kukka aukesi ja nyt orkidea on tosi komea. Toivottavasti toinenkin kukka järjestää samanlaisen yllätyksen.
Orkideat ja välipalat sulassa sovussa |
Kotimatkalla pysähdyin vielä poimimaan sini- ja valkovuokkoja. Luonnonkukat ovat niin ihania ja on kiva seurata ajan kulkua ja kesän etenemistä kulloinkin kukkivien kasvien kautta.
Valko- ja sinivuokot somistavat olohuoneen pöytää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti